Lähdin suunnittelemaan yön yli retkeä ystäväni Alisan kanssa Hämeen Ilvesreitille. Ajankohtana oli lokakuun loppu. Syksy oli ollut lämmin, mutta ensimmäiset pakkasyöt olivat saapuneet juuri ennen vaellustamme. Tutustuin Alisaan opiskellessamme molemmat luontoliikunnan edistäjä -tutkintoa Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä. Koulutuksen lähipäivinä vietimme useasti yön samassa majoituksessa. Koulu oli ohi eikä tulevia retkiä ollut tiedossa, joten halusimme lähteä yhteiselle vaellukselle ja Hämeen Ilvesreitti oli lähellä molempia, joten valitsimme sen kohteeksi. Alisalla oli tunnin matka Helsingistä junalla ja itselläni hiukan alle tunnin matka Hämeenlinnasta.
Hämeen Ilvesreitti kulkee kauniissa Hämeen järviylängön maisemissa pääasiassa kaukana taajamista. Haasteena olikin miettiä kuljetus reitille ja takaisin kotiin.
Suunnittelin meille reitin OutdoorActiven avulla. Pelkistetyn reittikartan voit katsoa tästä linkistä.
Ajoimme itse autolla päätepisteelle Luutasuon parkkipaikalle, josta saimme kyydin lähtöpaikalle Kalamajantielle. VINKKI! Nykyään reitille pääsee Metsä-Nummelan tilan pysäköintialueelta 750 metrin päästä reitin aloituspisteestä.
Kello oli jo 14 kun pääsimme heittämään rinkat selkään ja kävelemään pitkin Ilvesreittiä. Aika pian ensimmäisen harjun päällä päätimme kasata Trangian ja syödä lounasta. Kylmän aikaan vaeltaminen mahdollistaa erilaisten ruokien mukaan ottamisen kuin kesähelteillä. Teimme lohikeittoa, josta tuli valtavan hyvää. Vaikuttiko nälkä ja ulkona syöminen makuun, sitä en osaa sanoa. Lohikeiton reseptin löydät Alisan blogista Miljardin tähden matkalla, joten kannattaa kokeilla itse.
Hämeen järviylänkö
Hämeen Ilvesreitti kulkee pitkälti Hämeen Järviylängön maisemissa. Alue on jääkauden jälkeen syntynyt karu ylänköseutu, ja se koostuu savettomista moreenialueista. Maisema on metsäinen, ja alueella on paljon soita, lampia ja järviä. Maastosta erottuvat Salpausselkien reunamuodostumat ja harjujaksot.
Polut kulkevat Lopella kapeita harjuja pitkin havumetsän ympäröimänä. Jotkut kutsuvat Hämeen järviylänköä sanoilla “Etelä-Suomen Lappi”, sillä jäkälän peittämät kalliot, suot ja karu erämainen luonto muistuttavat Lapin luontoa. Lappimaista tunnelmaa koimme mekin matkallamme. Vähän väliä pysähdyimme ihailemaan harjumaisemia, jäkälää sekä vanhaa metsää.
Yöpyminen Komionlammen telttailualueella
Yön yli retkeily Kanta-Hämeessä on mahdollista jokaisenoikeuksin, usein nuotiopaikkojen läheisyydessä. Komio on luonnonsuojelualuetta, joten telttailu ei ole sallittua joka paikassa. Mikäli näillä seuduilla mielii yöpyä, kannattaa suunnata Komionlammen telttailualueelle tai Palolammin maksulliselle telttailualueelle. Alue on aiemmin ollut käytössä vain varauksella, mutta se on muutettu maksuttomaksi telttailualueeksi vuonna 2022. Alueesta voit lukea lisää Metsähallituksen sivuilta. Komionlammen telttailualue sijaitsee kauniilla mäntykankaalla suolammen vieressä. Sieltä löytyy nuotiopaikka ja kaskinuotio, vessat, puuvaja ja komposti maatuvaa jätettä varten. Roskat tulee viedä mukanaan, kuten luonnosta yleensä. Lue lisää Komion luonnonsuojelualueesta ja sen reiteistä täältä.
Leirin pystytys iltahämärässä
Saavuimme telttailualueelle illan hämärtyessä. Huomasimme heti, että alueelta löytyi hyvät kuivakäymälät tai vessat, polttopuuvarasto ja paljon tilaa majoittua teltassa. Nuotiopaikkaa lähdimme etsimään saman tien ja löysimmekin kartalle merkityn nuotion itäisimmän Komionlammen rannalta. Netistä olimme aiemmin lukeneet, että telttailualueelta löytyi kaskinuotio, mutta sitä emme löytäneet vaikka kuinka illan hämärässä etsimme.
Päätimme kasata teltan pian, jotta saisimme sen tehtyä valoisan aikaan. Saimmekin teltan nopeasti kasaan ja rinkat teltan eteiseen. Alisa lähti pilkkomaan puita kehon lämmittämiseksi ja minä jäin telttaan laittamaan makuualustat ja makuupussit valmiiksi nukkumista varten.
Istuimme iltanuotiolla pitkään lämmittelemässä ja tekemässä ruokaa. Vaikka meillä oli varustelista ja olimme sopineet keskenämme, mitä kumpikin tuo mukanaan, niin silti listasta huolimatta minulta unohtui ottaa foliota mukaan. Iltaruokana meillä oli grillijuustoa ja kasviksia, joita oli tarkoitus kypsentää nuotiossa folion sisällä. Tämä ei kuitenkaan tällä kertaa onnistunut folion puuttumisen vuoksi, joten käytimme luovuuttamme ruoanlaitossa. Jälkiruoaksi olimme suunnitelleet perinteistä nuotiobanaania, jota varten oli mukana suklaalevy. Käärimme kasvikset ja juuston suklaalevyn folion sisään, jotta saimme kypsennettyä ruoan. Ruoka valmistui hiukan eri tavoin kuin olimme ajatelleet, mutta saimme nälän lähtemään.
Lämmin makuupussi ennen nukkumaan menoa
Makuupussissa on lämpimämpi, mikäli sinne sujahtaa lämpimällä keholla. Näin nukkujasta haihtuvan lämmön ei tarvitse lämmittää makuupussia ja siellä olevaa ilmaa. Ennen nukkumaanmenoa teimme pimeässä metsässä miljardin tähden alla pienen iltajumpan, jotta saimme kehon lämpimäksi. Makuupussin lämmittämiseksi olimme laittaneet makuupussin sisään kuumalla vedellä täytetyt juomapullot villasukan sisään. Näin makuupussi oli lämmin sinne mennessä. Vielä viimeinen vilkaisu taivaalle, jossa näkyi paljon tähtiä. Ihan miljardiin emme laskeneet, mutta siltä tähtien määrä näytti.
Toinen vaelluspäivä Samon reiteillä
Rauhallisen aamiaisen ja kaskinuotion etsinnän (ja löytymisen jälkeen) pakkasimme tavarat, heitimme rinkat selkään ja jatkoimme takaisin Hämeen Ilvesreitille. Palasimme lyhyen matkaa takaisin samaa reittiä mitä olimme tulleetkin. Polku kulkee upean vihreän sammalmättäikön ja havumetsän läpi. Se nostaa kulkijan harjun päälle ja vie takaisin Komionvuorelle. Tervehdimme Lopen uupunutta ja jatkoimme matkaa Samon reittiä pitkin kohti Luutalammia. Reitti kulkee harjuja pitkin ja luonto vaihtelee mäntymetsästä vehreämpään metsään. Luutasuolla kulkee pitkospuut ja maisema vaihtuu avarammaksi.
Luutalammilla ihailimme upeasti toteutettua esteetöntä reittiä. Esteettömän reitin varrelta löytyy paljon pysähdyspaikkoja, joten reitti sopii erittäin hyvin liikuntarajoitteisille, lapsiperheille ja lastenvaunujen kanssa kulkeville. Lopen uupuneen patsas ja taukopenkit saivat meidät juttelemaan myös omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Luonnolla on paljon hyvinvointia lisääviä vaikutuksia ja tutkimukset aiheesta lisääntyvät kovaa vauhtia. Myös aivojen hyvinvoinnille luonnolla on iso merkitys. Kun menemme luontoon ja pysähdymme katsomaan ympäröivää maailmaa, huomaamatta teemme jo aivoillemme hyvää. Tätä voisi tehdä arjessa useamminkin, sanoin Alisalle. Alisa ei sanonut vielä tässä vaiheessa mitään. Hän on valmentaja ja osaa oivalluttaa itse tekemään oikeat ratkaisut omaan arkeen sopien. Jatkoimme yhdessä juttelua ja hetken päästä pohdin ääneen, että kotini lähellä on pieni metsä, jonne kävelee parissa minuutissa. Miksipä en etätyöpäivinä kävisi metsässä kävelemässä 10 minuutin tauolla. Näin saisin omaan arkeeni lisättyä kokonaisvaltaista hyvinvointia – aivot mukaan lukien. Samalla työteho lisääntyy, kun aivot saavat taukoa työn aikaisesta ajattelusta ja ärsyketulvasta. Ja kas – ratkaisu omaa hyvinvointia lisäämään löytyi ja oli toteutusta vaille valmis. Lisää hyvinvointivinkkejä aivoille löydät Ihana Elon blogista.
Pikku-Samon reitti
Emme halunneet vielä pysähtyä ja lopettaa vaeltamista, vaan jatkoimme parkkipaikan ohituksen jälkeen Pikku-Samon reitille. Pikku-Samo on kaunis 3,5 kilometrin pituinen reitti, jonka varrella löytyy tietoa hämäläisestä luonnosta ja luonnonhoidosta. Tuuli alkoi yltyä joten oli mukava sujahtaa metsän suojaan. Lounaaksi olimme sopineet ottavamme jotain helppoa, ja meillä oli mukana valmisruokapussit, joihin keitimme kuumat vedet ja jotka söimme taukopenkkien läheisyydessä.
Luutasuo, kulotettu metsä Pikku-Samon loppupuolella ja Hämeen Järviylängön kapeat harjut tekivät meihin ison vaikutuksen. Niitä olisi ollut mukava katsella ja ihailla pidempäänkin. Oli kuitenkin aika suunnata kotiin. Auto odotteli meitä Luutasuon pysäköintialueella
Kun seura on hyvää ja pääsee mukaville luontopoluille, aika kulkee kuin siivillä. Reittimme oli kokonaisuudessaan 10,7 kilometrin pituinen. Kuljimme rauhallisesti maisemia ihaillen, joten reitti oli syksyiseen perjantain ja lauantain väliseen vaellukseen juuri sopiva. Lauantai-iltapäivänä olikin aika suunnata kotiin, purkaa rinkka ja nauttia viikonlopusta. Seuraavia yhteisiä retkiä odotellessa.