Kaunis luonnontilainen niemi Hattulassa. Pitkospuut johdattavat sinut metsän läpi Vanajanniemeen, jossa voit istahtaa laavulle ja kesäisin pulahtaa uimaan tai kävellä aivan niemen kärkeen saakka. Talvisin jään ollessa riittävän vahva, voit luistella järven jäällä. Alueelta löytyy upeita kallioita, joilla kannattaa pysähtyä ihailemaan järvimaisemia Vanajavedelle.
Alue on 72 hehtaaria ja sillä on rantaa 3 kilometriä. Alueella on uimapaikka, nuotiokehä, ulkoilureitti, veneiden laskupaikka ja purjehdussatama. Pysäköintialueella on lisää infoa alueesta.
Ainutlaatuinen luonto
Vanajanniemen linnusto koostuu lehtometsien ja rantavyöhykkeen lajeista sekä vesilinnuista. Vanha ja runsaslajinen puusto tarjoaa pesimäpaikkoja linnuille, ja toisinaan saattaa nähdä sääksen saalistamassa.
Alueella viihtyvät mm. saniaiset, käenkaali ja monet kosteikkojen kasvit, kuten näyttävät keltakurjenmiekka ja osmankäämi.
Rantojen kynäjalava on Vanajaveden erikoisuus, harvinainen ja uhanalainen jalopuu, joka suosii kasvupaikkoinaan reheviä rantalehtoja. Pääosa Suomen kynäjalavista eli kynneppäistä kasvaa Vanajaveden vesistön varsilla. Laji on luonnonsuojelulailla rauhoitettu, eikä sitä saa mitenkään vahingoittaa. Tosin jokaisenoikeudet eivät salli elävien puiden vahingoittamista muutenkaan. Osa kynäjalavista on merkitty suojelukyltein, mutta ei alkuunkaan kaikkia.
Vohlion kalliot
Vohlio on noussut luontonsa ja maisemiensa ansiosta suosituksi retki- ja näköalapaikaksi. Vohliosta avautuvat parhaat näkymät viereiseen Sunttiin, missä Vanajavesi levenee Vanajanseläksi, sekä yli selän Sääksmäen puolelle, missä voi erottaa horisontista nousevan Rapolan linnavuoren. Vanajaveden itäpuolinen harjujakso jatkuu viereisestä Ruskeenkärjestä veden alaisena harjanteena vastarannalle ja erottuu pinnan yllä pienten saarten rivistönä. Kallioiden kulutukselle herkkään ja helposti tallautuvaan lajistoon kuuluvat muun muassa kissankäpälä, mäkitervakko, keto-orvokki, keltamaksaruoho ja ahosuolaheinä. Punaherukan tapaiset kulttuurilajit ja rakennusjäänteet kertovat niemessä olleesta kesäasutuksesta. Vohlion kärjen kosteikko on kuivan kallion vastakohta vanhoine tervaleppineen, paatsamoineen ja rentukoineen. Rannassa kasvaa myös komeaa keltaängelmää. Kärki on pohjoistuulilla hieno paikka käydä kokemassa Vanajanselän tyrskyt.
Vanajaveden talvitiet
Vohlion kallioille vievien pitkospuiden alla on vanhaa järvenpohjaa. Ennen Vanajaveden pinnan laskua Vohlio oli saari. Nyt saaren liittää muuhun niemeen kostea tervaleppää kasvava rantalehto. Kasvillisuus vaihtelee vesikasveista lehtokasvillisuuteen, näyttävimpinä hiirenportaat ja muut saniaiset. Hallitsevat äänet ovat mustarastaan, punarinnan, pajulinnun ja peipon laulu sekä lokkien huudot. Pitkosten alta kulki muinainen talvitie, joka oli talviajan tärkein kulkuväylä. Talvitie oli nopeampi ja mukavampi kuin ajan mäkiset ja kiviset maantiet. Talvitie kulki saaren ja niemen välisessä kapeikossa, koska Vohliota kiertävä virta teki jään sillä puolella petolliseksi. Talvitien merkityksestä muistuttaa myös Vanajaniemessä aikoinaan pidetty kievari.
Kaskirauniot
Lepaaseen 1970-luvulle asti kuulunut Vanajaniemi on asutettu keskiajalla. Peltoviljelyn ohella Vanajaniemessä on kaskettu, ja tuolta ajalta ovat kiinteinä jäänteinä kymmenet kaskirauniot. Ne ovat matalia kivistä koottuja kekoja, jotka on usein kerätty suuremman lohkareen kupeeseen. Näin pelto on saatu helpommin viljeltäväksi. Kaskeaminen viittaa siihen, että niemen loivat rinteet olivat aikoinaan lehtipuuvaltaista lehtoa, nyt jo osin kuusen valtaamaa sekametsää.
Tarina Lapinämmänkivestä
Vanajaniemen luoteiskärjen rantaviivassa olevaan suureen kiveen liittyy tarina, jonka syntyaikaa ei enää tunneta, mutta joka tiedetään vanhaksi. Lohkare tunnetaan nimellä Lapinämmänkivi. Nimi pohjautuu vanhaan kansanperinteeseen, jossa “lappi” viittaa muinaiseen pohjoisen kansaan ja “ämmä” viisaaseen, vanhaan naiseen tai noitaan. Tarinan mukaan kiven alla lepää muinainen noita.
Tavallisimman tarinan mukaan niemessä asui lapinkansaa. Kun seudulle pyrki uusia asukkaita ja selälle ilmestyi vieraan kristinuskon tuojien vene, noita yritti häätää heidät erilaisin manauksin ja loitsuin. Kuitenkin ristin voima oli niin suuri, että se kieräytti kiven ympäri ja hautasi lapinämmän alleen. Tarinassa saattaa olla muistumia Hämeen asutushistoriasta.
Kivelle ei ole polkua, ja se on hankalasti rannan pajutiheikön keskellä. Parhaiten kivi näkyy Vohlion kärjestä pohjoisen puoleiseen rantaan katsottaessa.
Muinaisranta
Vanajaveden pinnan korkeus on eri aikoina vaihdellut maannouseman ja vesistön säännöstelyn mukaan. Korkeimmillaan vesi oli oli rautakaudelta keskiajalle ja vielä uuden ajan puolelle. Lasku-uoman perkaukset 1700- ja 1800-luvuilla pudottivat vedenpintaa yli kaksi metriä, ja jättivät ympäri Vanajaniemeä selvästi havaittavan muinaisrannan, joka penkereinä ja kivisinä valleina kiertää nykyrannan yläpuolella. Muinaisrannan havaitsee helposti vaikkapa laskeuduttaessa Vohlion kallioilta niemen kärkeen. Kallion juurella näkyy miten jäät ovat painaneet muinaisrantaan kivenlohkareiden nauhan.
Tekstit: Markku Karvonen, Hämeenlinnan retkeilijät
Vanajanniemen tulistelupaikat
Alueelta löytyy laavu ja kolme nuotiokehää. Laavu on järven rannan tuntumassa ja sen vieressä nuotio. Kaksi nuotiokehistä on kallion päällä, joista on kauniit näkymät Vanajanselälle. Yksi nuotiokehä on suojaisemmassa paikassa laavun ja kallion välissä.
Mikäli mielit Vanajaniemelle tulistelemaan, tarkista voimassa oleva maastopalovaroitus ennen tulen sytyttämistä. Mikäli maastopalovaroitus on voimassa, varaa mukaasi jotain muuta evästä kuin kypsennettävää ruokaa. Kesäisin esimerkiksi jäätelö ja tuoreet marjat termospullossa on maistuva välipala päiväretkelle.
Pysäköinti
- Vanajaniementie 214-244, Hattula. Parkkipaikalla on talvikunnossapito.
Kävele parkkipaikalta lounaaseen Vanajanniementien päähän asti. Luoteeseen lähtee pitkospuut. Kulje pitkospuut ja saavut lähelle Vanajanniemen laavua. Mikäli jatkat kävelyä rantaa pitkin luoteeseen, pääset seuraavalle tulipaikalle, joka on penkkien ympäröimä.
Alueen omistaa Hämeenlinnan kaupunki.
Tiedustelut ja palaute:
Puh: 03 621 2310
Avoinna arkisin klo 9-11 ja 12-15
